Kilpailukyky, ulkomaankaupan rakenne ja taloudellinen kasvu

Tiivistelmä Teollisuusmaiden ulkomaankaupasta viime vuosikymmeninä voidaan havaita, että ne maat, joiden markkinaosuus on trendimäisesti kasvanut, eivät ole samanaikaisesti vastaavasti parantaneet hintakilpailukykyään.Sitä, että pitkän aikavälin vientimenestys ei näytä selittyvän hintakilpailukyvyllä, nimitetään Kaldorin paradoksiksi. Kaldorin paradoksin syynä saattaa olla se, että tavanomaiset kilpailukykyanalyysit ovat valtaosaltaan kokonaistaloudellisia tarkasteluja, joissa vientimenestyksen mittana pidetään maan koko viennin markkinaosuuskehitystä.Vientitarjonnan ja -kysynnän muutoksiin liittyy kuitenkin rakenteellisia tekijöitä, joihin hinta- ja kustannuskilpailukyvyllä ei ole suoranaista vaikutusta. Näin ollen onkin järkevää yrittää mitata hyödyke- ja maarakenteeseen liittyvistä tekijöistä puhdistettua markkinaosuuskehitystä ja tarkistaa, seuraako tämä kilpailukykyä paremmin kuin rakennepuhdistamaton markkinaosuuskehitys. Tällaisesta lähestymistavasta käytetään nimitystä "vakiomarkkinaosuusanalyysi". Tavallinen vakiomarkkinaosuusanalyysi on kuitenkin laskentajärjestyksen suhteen epäsymmetrinen ja kilpailukykytekijän identifioinnin osalta epämääräinen.Myös ns.Fagerbergin ja Sollien menetelmän, jonka tarkoituksena on välttää nämä ongelmat, osoitetaan tässä työssä olevan epäsymmetrinen.Tämän vuoksi tutkimuksessa kehitetään epäsymmetrisyyden ja kilpailukykytekijän epämääräisyyden ongelmat ratkaiseva analyysikehikko, jota myös sovelletaan laajaan havaintoaineistoon. Suomen osalta analyysin tulokset osoittavat, että Suomen viennin rakenne on ollut jo pitkään epäedullinen viennin ja markkinaosuuden kasvun kannalta.Tästä huolimatta markkinaosuuksia pystyttiin voimakkaasti lisäämään varsinkin 1970-luvun jälkipuoliskolla. 1980-luvulla sekä rakenteelliset vaikutukset että markkinaosuuksien muutokset olivat pieniä, mutta 1990-luvun alussa sekä viennin rakenne että rakennepuhdistettujen markkinaosuuksien muutokset vaikuttivat Suomen vientiin voimakkaan negatiivisesti. Kansainvälisessä vertailussa osoittautuu, että rakennetekijöiden puhdistaminen markkinaosuuskehityksestä ei auta tyydyttävästi selittämään Kaldorin paradoksia.Samalla voidaan todeta, että maiden mahdollisuudet taloudelliseen kasvuun ulkomaankaupan tasapainon horjumatta ovat pitkällä aikavälillä määräytyneet lähinnä vientisektorin hyödyke- ja maarakenteen eivätkä niinkään hintakilpailukyvyn perusteella.Niillä mailla, joilla rakennetekijät ovat olleet viennin kasvun kannalta positiivisia, on myös taloudellinen kasvu ollut muita maita nopeampaa.